Tän kirjottelin yhtenä yönä ku en millään saanu unta. Tää tosin on viä vähän keskeneränen, mutta jokatapaukses aattelin julkasta tän tänne. :)
Yksin kuljen näitä katui kylmii, tuskan värisii
liian pimeää on, mustaa, jos vain eteen näkisin
Takaa loistaa hehku menneisyyden, ei en halua
en enää jaksa kokee sitä, suljen silmät, katoan
Tuska ryömii, tunteet vyöryy niskaan, kaadun polville
en jaksa tätä taakkaa se käy liikaa voimille
Ponnistelen, horjahdan, en enää nouse pinnalle
tässä on jo tarpeeks taistelua tälle illalle
Ei, en jaksa tätä enää kauaa
enhän voi yksin voittaa suuren suurta laumaa
Yksinäisyys raapii rikki, vanhat arvet aukeaa
milloin elämästä tuli jotain näinkin kauheaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti