joku raakaversio

Tän kirjottelin yhtenä yönä ku en millään saanu unta. Tää tosin on viä vähän keskeneränen, mutta jokatapaukses aattelin julkasta tän tänne. :)


Yksin kuljen näitä katui kylmii, tuskan värisii
liian pimeää on, mustaa, jos vain eteen näkisin
Takaa loistaa hehku menneisyyden, ei en halua
en enää jaksa kokee sitä, suljen silmät, katoan
Tuska ryömii, tunteet vyöryy niskaan, kaadun polville
en jaksa tätä taakkaa se käy liikaa voimille
Ponnistelen, horjahdan, en enää nouse pinnalle
tässä on jo tarpeeks taistelua tälle illalle


Ei, en jaksa tätä enää kauaa
enhän voi yksin voittaa suuren suurta laumaa
Yksinäisyys raapii rikki, vanhat arvet aukeaa
milloin elämästä tuli jotain näinkin kauheaa?

My reality

En anteeks pyydä kun en tiedä syytäkään
turha ruveta mua mistään syyttämään
Oishan se kiva tietää miks vihaatte
miks satutatte niin ja siit nautitte

Te kohtelette mua jätteenä
ja pidätte mua paskan lähteenä
Koskaan unohda en teidän tekoja
enhän seurauksilta saa lepoa

Te teitte mun elämäst helvettii
nyt ootte ylpeitä siitä ja onnellisii
Enkä kestä katsella vierestä
ite kärsin, te nauratte vieressä

Tää on ehk vaan katkeran puhetta
mut ootte leikkiny tarpeeksi tulella
Kohta se kasvaa hallitsemattomaks
raivo vapautuu kahlitsemattomaks

Ootte mua satuttanu, sisältä tuhonnu
elämästä sudenkuoppaan oon pudonnu
Mä vannon en anteeks tuu antamaan
niin kovasti tahdon vaan satuttaa.