Repaleiset siivet tytön, yksin kulkee kärsien
kaipaisi vain rakkautta, kosketusta käsien
Aivan liikaa tuskaa tunteen elämässään ehtinyt,
kaiken nähnyt, kokenut ja yksin niistä selvinnyt
Kova kuori sekä siilin piikit estää tulijaa
luottamuksen ansaitakseen muurit täytyy sulattaa
Liikaa vaivaa siitä on kai, kukaan ei ees yritä
tytön kohtalo on yksin toivoo kohti pyrkiä
Hän itkee hiljaa pimeässä, kukaan luokse tule ei
tyttö pelkää pimeyttä, turvaan hänet kuka veis?
satutettu haavoille on, tytölle sen tehnyt ken?
Maailma niin paha paikka, tyttö kyllä tuntee sen.
On tyttö kovin hiljainenkin, pelkää päästää ääntäkään
"ruma olen, arvoton" sen tyttö saanut päähänsä
Totuus on et lohduttoman kultainen on tyttö tuo
arvokas, mut miksei hälle onnea vain kukaan suo
Yhä tyttö yksin kulkee siivet maata viistäen
yksinäisyys sattuu, repii sielua ain viiltäen
tyttö kaipais kuuntelijaa, kun luet tämän tiedät sen
ja juuri häntä kuuntelit, tän enempää mä pyydä en.
