Sydän pamppailee taas liian kovaa, pelkään kuolenko
ahdistusta, pelkoo liikaa, voi kun ois viä huoleton
Kädet tärisee ja muut vaan kutsuu mua ruualle
mut tunnen outoo välttämättömyyttä päästä muualle
Päässä heittää, silmät pimenee ja meinaan pyörtyä
ja psykologit väittää et täst reaktiosta on hyötyä
Se valmistaa mut kohtaan pedon, taistele tai pakene
ja mahdotonta taistella on tätä vastaan, joten pakenen
Älä juokse karkuun ongelmias, ne vaan seuraa sua
taistele tai pakene - reaktio, se yksin ohjaa mua
Mut vaikeeta on paeta nyt kun jalat pettää, pyörryttää
en edelleenkään käsitä et miten se mua hyödyttää
Kun pääsen karkuun tilanteesta, olo rupee helpottaan
mut en voi sanoo että olo silloinkaan ois helppoa
Näit ahdistavii tilanteita aina välttämään ei onnistu
ja tämän riesan takia ei multa normi elo luonnistu.
Se on huono tiedän sen. Mut oli pakko tässä kertoo suurin ongelmani, purkaa se paperille ja runomuotoon ekan kerran.
