True story bro, changed my life

Sydän pamppailee taas liian kovaa, pelkään kuolenko
ahdistusta, pelkoo liikaa, voi kun ois viä huoleton
Kädet tärisee ja muut vaan kutsuu mua ruualle
mut tunnen outoo välttämättömyyttä päästä muualle
Päässä heittää, silmät pimenee ja meinaan pyörtyä
ja psykologit väittää et täst reaktiosta on hyötyä
Se valmistaa mut kohtaan pedon, taistele tai pakene
ja mahdotonta taistella on tätä vastaan, joten pakenen

Älä juokse karkuun ongelmias, ne vaan seuraa sua
taistele tai pakene - reaktio, se yksin ohjaa mua
Mut vaikeeta on paeta nyt kun jalat pettää, pyörryttää
en edelleenkään käsitä et miten se mua hyödyttää
Kun pääsen karkuun tilanteesta, olo rupee helpottaan
mut en voi sanoo että olo silloinkaan ois helppoa
Näit ahdistavii tilanteita aina välttämään ei onnistu
ja tämän riesan takia ei multa normi elo luonnistu.

Se on huono tiedän sen. Mut oli pakko tässä kertoo suurin ongelmani, purkaa se paperille ja runomuotoon ekan kerran.

Repaleiset siivet ja onneton tie

Repaleiset siivet tytön, yksin kulkee kärsien

kaipaisi vain rakkautta, kosketusta käsien

Aivan liikaa tuskaa tunteen elämässään ehtinyt,

kaiken nähnyt, kokenut ja yksin niistä selvinnyt

Kova kuori sekä siilin piikit estää tulijaa

luottamuksen ansaitakseen muurit täytyy sulattaa

Liikaa vaivaa siitä on kai, kukaan ei ees yritä

tytön kohtalo on yksin toivoo kohti pyrkiä

Hän itkee hiljaa pimeässä, kukaan luokse tule ei

tyttö pelkää pimeyttä, turvaan hänet kuka veis?

satutettu haavoille on, tytölle sen tehnyt ken?

Maailma niin paha paikka, tyttö kyllä tuntee sen.

On tyttö kovin hiljainenkin, pelkää päästää ääntäkään

"ruma olen, arvoton" sen tyttö saanut päähänsä

Totuus on et lohduttoman kultainen on tyttö tuo

arvokas, mut miksei hälle onnea vain kukaan suo

Yhä tyttö yksin kulkee siivet maata viistäen

yksinäisyys sattuu, repii sielua ain viiltäen

tyttö kaipais kuuntelijaa, kun luet tämän tiedät sen

ja juuri häntä kuuntelit, tän enempää mä pyydä en.