maanantai 2. tammikuuta 2012

My reality

En anteeks pyydä kun en tiedä syytäkään
turha ruveta mua mistään syyttämään
Oishan se kiva tietää miks vihaatte
miks satutatte niin ja siit nautitte

Te kohtelette mua jätteenä
ja pidätte mua paskan lähteenä
Koskaan unohda en teidän tekoja
enhän seurauksilta saa lepoa

Te teitte mun elämäst helvettii
nyt ootte ylpeitä siitä ja onnellisii
Enkä kestä katsella vierestä
ite kärsin, te nauratte vieressä

Tää on ehk vaan katkeran puhetta
mut ootte leikkiny tarpeeksi tulella
Kohta se kasvaa hallitsemattomaks
raivo vapautuu kahlitsemattomaks

Ootte mua satuttanu, sisältä tuhonnu
elämästä sudenkuoppaan oon pudonnu
Mä vannon en anteeks tuu antamaan
niin kovasti tahdon vaan satuttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti